Miten menee?

Päivä ei nyt ole alkanut mitenkään mairittelevasti. Soitin viikonloppuna paikalliseen mehiläiseen lääkäriaikaa ruhjotun polven takia. Tänään sitten kello herättämässä aamutuimaan ja asemalle. Siellä sitten vastaanottaja ilmoittaa, ettei voi kirjottaa sairaslomaa koska on hoitaja eikä lääkäri. Mielestäni kyllä selitin asiani puhelimessa hyvin selvästi, mutta en nähtävästi tarpeeksi. Nyt sitten huomiselle varattu uusi aika ihan Lääkärille. Lupasi kirjoittaa takautuvasti tämänkin päivän.

Selkä oikealta aivan jumissa. Puolentunnin päästä on onneksi hierojalle aika. Wippiiii. Samaten puhelinliittymän pitäisi vaihtua 16:39 DNA:lta Saunalahdelle. Halvemmasta vielä hiukan halvempaan

Tapiola lähetti kirjeen. Pieni toivonkipinä heräsi leikkauspäätöksestä, mutta olikin vaan Magneettikuvien laskun hyvitys firmalle..

Ihan mukavasti tämä(kin) päivä etenee. Kävin aamulla salilla nostelemassa painoja ja polkemassa kuntopyörää. Olisin tosin halunnut juosta juoksumatolla, mutta kaikki matot oli varattu Salin jälkeen kävin kaverin kanssa lähikahvilassa syömässä, ja sit kaupan kautta kotiin. Illalla kokkaillaan kämppiksen kanssa sienipastaa ja juodaan vähän viiniä. Huomenna lähden Lontooseen ja palaan takasin maanantaina

Oon pitäny tänään vapaapäivän kun eilen alko tuntua vähän kipeeltä. Nyt alkaa tuntua kyllä jo että vähän helpottais, niin toivotaan ettei lähe tästä sit pahenemaan. Huomenna ois tarkotus taas mennä kouluun ainakin tekemään yks tekstitaidon vastaus jos ei muuhun kykene, mut eiköhän tää tästä. Loppuviikko ois bassotreenejä tässä oikeestaan joka päivä, humppaa ja mättöä. Tänään menny päivä kitaraa soitellessa, koska pitää treenailla uutta omaa biisiä josta tulikin vähän haastava. Mutta mites sitä muuten kehittyiskään. Kohta käyn syömässä jotain ja sitten vielä soittelen, yheksältä vois tsekkaa NCIS:n.

Hip hej, olen palannut Lontoosta Pikkasen väsyttää, kun lento lähti aamulla seiskalta, joten menin sitten jo illalla kentälle hengailemaan ja valvoin siis koko yön, mutta hauskaa oli Nyt sitten pitäis pestä pyykkiä ja tiskata ja niin edelleen... Taidan tosin kyllä ottaa ensin pienet päikkärit

Mitäs tässä. Lopputyötä on väännetty viimeiset kolme viikkoa, tai siis pikemminkin etsitty materiaalia. Aika hyvin alkaa olla jo kasassa. Kirjotusprojekti olisi tarkoitus aloittaa maaliskuun alussa ja saada kyseisen kuukauden aikana valmiiksi. Voi tulla aika tuskallinen kuukausi... Pakollisia luentoja ei ole enää ollenkaan, joten koulussakaan ei tarvitse enää aikaa tuhlata.

Sunnuntaina olisi myös synttärit, tosin bileet pidetään jo lauantaina. Tämän vuoden erikoisuutena panostetaan tarjoiluun: aiempina vuosina on vain ostettu sipesejä ja dippejä, tänä vuonna tehdään itse salaattia ja leivotaan mokkapaloja Toivon mukaan saadaan myös porukkaa paikalle niin, ettei tarvitse pelkästään kämppiksen kanssa juhlia, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole, olisi vain kiva taas nähdä muitakin ihmisiä pitkästä aikaa...

Suomeen pitäisi kai tulla jossain vaiheessa käymään. Harkitsen joko helmikuun vikaa viikonloppua tai maaliskuun ensimmäistä. Täytyy vielä tutkiskella asiaa...

No mutta heipä hej taas. Tänään on jostain syystä suhteellisen hyvä fiilis; aurinko paistaa ja ulkona on lämmintä. Kyllä se kevät siis tulee sieltä

Käväisin tosiaan pikaisesti Suomessa tuossa alkuviikosta. Oli ihan mukava nähdä taas porukoita ja erityisesti veljiä. Nuoremman veljen vaimokkeen kanssa käytiin parina päivänä salilla, kun siellä oli joku ystäväkuukausi menossa niin pääsin ilmaiseksi. Piti sitten Tallinnaan päästyä käydä ostamassa itsellekin taas salikortti, vanha kun umpeutui reilu viikko sitten. kevät jatkuu siis kesäkunnon tavoittelulla...

Mitäs muuta? Varastin nuoremmalta veljeltä pleikkarin, jotta voisin katsoa dvd-feffoja kotona. Mukaan tarttui myös muutama peli, joten järjestimme kämppikseni ja muutaman kaverini kanssa sitten peli-illan Tuli kylläkin todettua, ettei alkoholin vaikutuksen alaisena kannata ajaa autoa edes peleissä, kun tiellä pysyminen osoittautui hieman haasteelliseksi...

Ettäpä jotta sellaista täällä tällä kertaa. Life is beautiful and it's all about the fun

Ciquey kirjoitti:Mukaan tarttui myös muutama peli, joten järjestimme kämppikseni ja muutaman kaverini kanssa sitten peli-illan Tuli kylläkin todettua, ettei alkoholin vaikutuksen alaisena kannata ajaa autoa edes peleissä, kun tiellä pysyminen osoittautui hieman haasteelliseksi...

Tulipahan vaan mieleen, että täältä olis kyllä saanut pleikkarille ratin ja polkimet. tulisi aivan uutta haastetta pelaamiseen:flover:

Eilen oli täällä sellainen pieni puhdepäivä. Tuli vedettyä etukajareiden kaapelointi uudestaan katonrajaan. Sitten rakentelin TV-tason, josta olisi mukava laittaa kuvaa. Kone vaan ei suostu käynnistämään kameraa jostakin syystä, eikä ole kortinlukiaa. Jos sitä jossakin vaiheessa jaksaisi kivaa kannettavan esiin, niin saisi lisättyä kuvan komeasta tasosta. vielä ovet täytyisi jostain saada.

Itellä on tässä nyt lukulomaa vielä kaks viikkoa ennen viimesen ylioppilaskirjotusrumban alkua. 14.3. jatkuu siis äikän esseekokeella, keskiviikkona fysiikka, perjantaina enkku ja 23. päivä loppuu pitkään matikkaan. Viime viikolla piti jo alotella lähinnä fysiikan ja matikan kertailuja, mutta melko vähälle on jääny. Onneks tajusin että tässä on vielä se kaks viikkoa yhen sijaan, niin morkkis helpotti.

Loma on mennyt pitkälti lomaillessa. Sallittakoon se itelle. Parit työhakemukset oon pistänyt viime viikolla, ois huippua jos jostain tärppäis. Maaliskuun lopun jälkeen kuitenkin alkaa tammikuulle kestävä ajanjakso jolloin ei oikeestaan ole mitään tekemistä. Kummallinen ajatus, kun tässä sen 12 vuotta tottunu käymään koulussa ja pitämään lähinnä ne lomat mitä siihen kuuluu. Työt tulisi siis hyvään paikkaan. Pääsisi ehkä muuttamaan omilleenkin.

Lööbailun ja työhakemusten laittamisen lisäksi tässä on viimeset kolme viikkoa ollu enemmän ja vähemmän intensiivistä biisien treenailua. Bändillä on ensimmäinen keikka näillä näkymin huhtikuun puolella, ja tarkotuksena on soittaa jonkin sortin punkki rokkia: Ramonesia ja Sex Pistolsia + muutamat rock-klassikot. Setti on vähän erilaista mitä ollaan aiemmin soitettu ja biiseihin alkaakin pikkuhiljaa kypsymään itse kukin, mutta kokemushan tämäkin on. Yritetään pitää fiilistä yllä, noi on kuitenkin ihan hyväntuulisia biisejä ja helppo opetella. Kaveri oli siis kysellyt josko soitettaisiin isänsä synttäreillä tollasta musiikkia, joten ajateltiin jätkien kanssa että no, mikäpä ettei. Tarkotuksena olisi treenata ~20 biisiä, tällä hetkellä 9 kasassa. Eiköhän se tästä

Tällä viikolla olisi myös tarkotuksena saada vihdoin ja viimein äänitettyä pari bändin omaa biisiä. Päädyttiin loppujen lopuksi sellaiseen ratkaisuun, että rummut on konerummut ja kaikki muu äänitetään digitaalisesti. Hyvälaatusia rumpuja on vaikea saada nauhotettua oikein missään (no missään ja missään, kyllähän paikka varmasti löytyisi jos menisi vähän merta edemmäs kalaan), joten ajateltiin hoitaa homma näin tällä kertaa. Tarkoituksena on kuitenkin saada nyt kolmen vuoden soitteluiden jälkeen vihdoinkin edes jotain matskua muidenkin kuunneltavaksi. Biisejä kuitenkin on kertynyt jo muutama. Kaveri oli siis viime viikolla (parin kuukauden odottelun jälkeen) saanut viimein konerummut valmiiksi (jotka on siis Guitar Pro -ohjelmaan tarkasti laitetuista midi-äännistä ~oikeiden rumpujen kuuloisiksi muutettu), joten tällä viikolla olisi tarkoitus nauhottaa basso, molemmat kitarat ja laulu. Melekosta!

Jostain syystä nyt taas tuntuu hieman alakuloiselta. Lähinnä ehkä eniten tällä hetkellä ahdistaa, kun oman alan töitä ei näytä löytyvän mistään. Viimeisen puolen vuoden aikana olen lähettänyt hakemuksia jokaiseen aasianajotoimistoon, ministeriöön ja suurlähetystöön Tallinnassa. Laajensin jopa Suomenlahden pohjoispuolelle ja bongailin netistä avoimia työpaikkoja, mutta ilmeisesti sitten en vain ole tarpeeksi pätevä. Tuntuu vain jotenkin niin ironiselta, että koulumeriittini ovat kuitenkin suhteellisen hyvät ja muutenkin olisin hyvin motivoitunut työskentelemään, mutta kenelläkään ei tunnu olevan tarvetta työntekijälle. Vielä ironisemmaksi kuvion tekee se, että kaikki ne idiootit, jotka eivät paskanvertaa jaksa edes panostaa kouluun ovat kyllä saaneet mitä loistavimpia työpaikkoja. Mitä minä teen väärin?

Kun työpaikkaa ei tunnu löytyvän, vaikka kuinka yrittäisin, alan toisinaan jopa kyseenalaistamaan omaa uravalintaani. Pidän todella paljon opiskelemastani alasta ja olen jopa innoissani, että pystyn omistautumaan asialle, jota kohtaan tunnen suurta intohimoa, mutta toisinaan minun on vaikea nähdä yhteyttä valitsemani suuntautumisen ja työelämän välillä. Pahimpina hetkinä tuntuu, että ehkä minun pitäisi vain lopettaa opiskelu, tehdä vaikka puoli vuotta töitä 24/7 ja kun olisin kerännyt tarpeeksi rahaa, lähtisin vain kiertämään maailmaa. Olisin puoli vuotta yhdessä maassa, kolme kuukautta seuraavassa jne. Menisin fiiliksen mukaan, värväytyisin töihin rantabaareihin ja nauttisin elämästä.

Ettäpä tällaista täällä. Ehkä se elämä taas jossain vaiheessa muuttu hieman positiivisemmaksi.

Nyt ei mene kauhean hyvin. Ystävä sattuu olemaan lomamatkalla Japanissa, joten on tällä hetkellä en oikein pysty keskittymään juuri mihinkään, kun koko ajan on valtava huoli päällänsä maanjäristyksen ja tsunamin seurauksena. Toisaalta eipä tässä tilanteessa voi oikein mitään tehdäkään, joten täytyy vaan toivoa parasta...

No mitäpäs tänne. Aika samalla kaavalla mennään kun ennenkin. Päivien ohjelma rakentuu pitkälti sen varaan, että käydään salilla ja kirjoitellaan lopputyötä. Tarkoitus olisi saada paperi valmiiksi ensi viikon loppuun mennessä, jonka jälkeen sitten tiedossa olisi vain enää pientä hienosääntöä. Vähän kyllä pelottaa, millainen tyhjyys iskee, kun ei enää olekaan mitään pakollisia koulujuttuja saatika muutakaan elämää tiedossa...

Muttapa että näin täällä täällä kertaa. Tänään on jostain syystä tuntunut hieman masentavalta, mutta eiköhän se elämä taas jossain vaiheessa piristy... Mitenkäs teillä meneepi?

Ihmettelin kolme viimeistä päivää, miksi periaatteessa ihan tavallisena päivänä kaikki tuntui vain masentavalta ja ahdistavalta ja muutenkin olisi tehnyt mieli vain itkeä ilman mitään syytä. Noh tänään aamulla sitten herätessä olikin sellainen olo, että ylös päästyäni etsin ensimmäiseksi kuumemittarin ja alilämpöähän tuo näytti. Minulle ei siis ikinä nouse kuume, vaan tiedän olevani kipeä silloin, kun ruumiinläpö tippuu normaalin alapuolelle. Sinänsä tämä kyllä oli osittain odotettavissa, kun olen kuitenkin viimeisen viikon aikana hengannut jopa kolmeen otteeseen sairaiden ihmisten seurassa, mutta ilmeisesti kai kuvittelin olevani niin super-ihminen, että olisin muka jotenkin immuuni kyseiselle taudille...

Mutta eipä tässä mitään. Istutaan sitten sohvan nurkassa juomassa teetä ja katsomassa CNN'n uutisia Libyasta. Onneksi ei ole mitään aikatauluja tai menoja, joita pitäisi taudin takia perua. Seura kyllä kelpaisi, kun kämppiskin sattuu olemaan Suomessa...